Olavi Niemi istumassa kivellä Hangon kasinon rannassa linkki alkusivulle







Jos syntensoijien sointiväri 70-luvulla oli hieman yksioikoinen, näissä cembalomusiikkiäänitteissä satoja vuosia vanhan mallin mukainen akustinen soitin soi mielestäni rikkaasti. Halusin korostaa tätä äänitysmikrofonien sijoituksella. Niinpä nauhoituksessa kuuluu hyvin myös cembalon yksinkertaisen koneiston ja sormion ääni.

Tuohon aikaan hyvin vahvasti näin musiikin kielenä. Kaikki, mikä kuulijalle saattoi jotain ymmärrettävää kantaa, kuului musiikkiin. Tilan sisustus, valaistus ja kuuntelutilanne loivat perustan soivan kielen ymmärtämiselle. Soittajan ja mahdollisesti tanssijan liike tuki asian ymmärtämistä. Tanssijan kannalta tilanne on tietenkin käänteinen eli ääni tukee tanssilla ilmaistun kielen kantamaa sanomaa.

Esittävän taiteilijan on vakuutettava kuulija tai yleensä taiteensa vastaanottaja siitä, että hänellä taiteilijana on kerrottavaa ja hän sen osaa kertoa. Kun asia on kerrottu, sitä ei sitten pidä enempää selittää; kerrottu, mikä kerrottu. Wovon man nicht sprechen kann, dar über muß man schweigen.

Kun äänitteet nyt vuosien jälkeen ovat tässä sivullani kuultavissa, minulta kysyttiin: mitä oikein ajattelit tuon kolmannen cembalosoolon tehdessäsi? Vastaukseni on: mitä itse ajattelit sen kuunnellessasi? Olet kuullut viestini ja ottanut sen vastaan, se on mahdollisesti hedelmöittänyt jonkin ajatuksen. Oikeastaan en voi sanoa, että ajatuksesi olisi oikea tai väärä. En myöskään halua kertoa, mitä muuta kuin kyseistä teosta sen tehdessäni ajattelin; keskityin teokseen, sen vaatimaan tekniikkaan ja käytännön asioihin.

Teoksen valmistumisen eteen tekemäni työn alkuperäistä lähtökohtaa on mahdoton määritellä; juuret ovat syvällä jossain, ajallisesti ehkä vuosikymmenienkin päässä. Ehkä päässäni oli vain audio jostain. Ehkä vaikkapa Napoleonin haudan akustiikassa oli jotain inspiroivaa, jonka halusin kertoa. Ehkä jonkin tapahtuman rytmiikka oli kiinnostava. Ehkä pilvet taivaalla tekivät jotain erityistä. Ehkä kuoleman läheisyydessä huomasin jotain kerrottavaa. Ehkä hetki kahden hetken välissä piti kirjata kuultavaan muotoon.

Ja jos sen niin hyvin voisi kertoa sanoilla, miksi vaivautua näkemään säveltämisen vaiva.

Ajatteleva lukija huomaa, että suurin osa tämän päivän musiikista tehdään toisenlaisista lähtökohdista. Näin ollen se myös kertoo toisenlaisista asioista, kuulostaa toisenlaiselta ja varsinkin vaikuttaa toisin, toisilla henkisyyden alueilla.
space