linkki alkusivulle








isä Robert



Kristuksen ylösnousemuksen muiston ja isä Robertin toivomuksen mukaisesti vietimme kolmantena päivänä isä Robertin kuolemasta Ekumeenisessa keskuksessa papittoman rukoushetken.

Alla tässä tilaisuudessa Heikki Pusan lausumat muistosanat isä Robertille.



Suruviesti tuli aikaisin torstaiaamuna. Isä Robertin kuolema ei tietenkään sinänsä ollut yllätys, mutta kuitenkin se kouraisi kovasti. Kun ihminen, jonka on tuntenut 40 vuotta lähtee pois niin suru on suuri, maailma tuntuu tyhjemmältä ja elämä yksinäisemmältä kuin aiemmin.

Koko luomakunta tuntui tulevan mukaan suruun. Päivästä tuli harmaa ja kolea, ajoittain kylmät lumikuurot peittivät näköalat lähes täysin. Sitten jostain alkoi kuulua linnunlaulua, merkki ilosta, kevään riemusta. Pinnalla olevan surun alta, sen läpi nousee sittenkin valtava ilo ja kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että isä Robert sai olla meidän kanssamme niin kauan, paljon kauemmin kuin kukaan olisi voinut kohtuudella odottaa, ilo siitä, että me saimme kuulua hänen laumaansa, kulkea kappaleen matkaa hänen kanssaan.

Amerikkalainen trappistimunkki Thomas Merton on sanonut: "Kohtalomme on elää todeksi se mitä ajattelemme, mitä uskomme." Isä Robert teki juuri niin. Hän oli meidän paimenemme, joka esimerkillään näytti tietä eteenpäin. Hänen luokseen oli helppo tulla. Kirkon ja pappilan kynnys oli matala ja ovi aina auki. Isä Robert oli valmis kohtaamaan lähimmäisensä milloin vain. Jokainen oli tervetullut, aikaa riitti kaikille eikä ketään ajettu pois. Isä Robertin huumorintajuisesta, iloisesta ja rohkaisevasta olemuksesta näkyi, että hänelle evankeliumi merkitsi kirjaimellisesti ilosanomaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Sen hän eli todeksi meidän nähtemme, meidän keskuudessamme.

Kun nyt paimenemme poistuttua tulemme ehkä kulkemaan kauempana toisistamme, pitäkäämme aina mielessämme yksi isä Robertin toistama opetus: "Niin monta kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet." Kristuksessa me olemme yhtä. Olkoon se meidän uskontomme peruspilareita, olkoon sen todeksi eläminen meidän kohtalomme. Olkoon se meidän tapamme osoittaa kunnioitusta isä Robertin muistolle.

space